4.5.2012

Mutta sitten kiinnostuin näistä virheistä. Kyseessä oli tällainen virke: "Tarvittiin kannustavaa palautetta: vasta kun Kontio voitti J. H. Erkon palkinnon, hän uskoi, että minusta tulee kirjailija." Viimeisen lauseen voi lukijan mukaan tulkita niin, että "minusta" viittaa uutiskirjeen kirjoittajaan eli minuun. Tarkoitus oli viitata Kontioon ja käyttää tuota "että minusta tulee kirjailija" ikään kuin referointina Kontion puheesta.

Toinen kohta oli uutiskirjeen loppu, jossa sanotaan näin: "Jos et tahdo enää Kielikukkasen uutiskirjeitä, vastaa tähän meiliin, niin poistamme tietosi rekisteristä." Lukijan mielestä niin-sana pitää vaihtaa ja-sanaksi. Täytynee muotoilla tuo uudelleen.

Lisää näitä! Olen suoltanut tähänkin lehteen tekstejä sellaisen määrän, että niissä täytyy olla virheitä joukossa. Lisäksi tarkistan melkoisesti muiden kirjoittamia tekstejä. Inhimillisiin piirteisiin kuuluvat myös kömmähdykset. Onhan lehden nimikin Kielikukkanen. Tarkoituksella valittu.

16.3.2012

Vieraiden kutsuminen vaatii tiukat ennakkovalmistelut. Onko vessa pesty? Lasten lelut raivattu? Likaiset vaatteet viety pois silmistä? Tarjoilujen valmistaminen käy ihan omasta ohjelmanumerosta. Kuka on allerginen? Mikä maistuu? Mitä osaan tehdä?

Kun vieraat vihdoin saapuvat ja on asetuttu aloilleen, emäntää tai isäntää ei enää häiritse lainkaan, jos jokin nurkka on jäänyt putsaamatta tai leivonnainen on lässähtänyt. On niin mukavaa saada ihmisiä kylään, että yhdessäolo nousee tärkeimmäksi asiaksi.

Ennen aikaan tupsahdettiin toisten luo kylään noin vain. Keitettiin kahvit, jos siltä tuntui, ja rupateltiin niitä näitä. Tätä samaa kyläilykulttuuria halutaan edistää taas. Että voitaisiin pistäytyä toisten luona ilman ihmeempiä järjestelyitä. Koti saa olla siinä kunnossa kuin on. Voisiko tällainen kohtaaminen jopa vähentää alakuloa? Kun saa jakaa omia asioitaan ja kuunnella muita, oma olo kohenee. Ja myös niitä iloisia asioita on hurjan ihana päästä jakamaan!

Eräs lukija kertoi, että työpaikalla kaikki eivät enää kokoonnukaan kahville samaan aikaan, vaan osa työkavereista viettää tauon Facebookissa. Se on sääli.

8.2.2012

Kummipoikani teki äitinsä kanssa ruotsinläksyjä. Tehtävässä piti suomentaa lause Du kan inte äta lakrits. Äiti ja poika olivat yhdessä miettineet, kääntyykö sana lakrits suomeksi lakritsi vai lakritsa.

Jaaha. Mistä hakemaan apua tähän visaiseen kysymykseen? Kielitoimiston sanakirja on mainio lähde, jota ilman en tulisi toimeen. Lakritsa-sanan kohdalla sanotaan, että tavallisemmin käytetään muotoa lakritsi. Lakritsin kohdalla on selitys: "lakritsikasvin juuresta valmistettu musta väkevän imelä uute, jota käytetään lääke- ja makeisteollisuudessa; siitä valmistetuista makeisista."

Siis ruotsinkielinen lause kuuluu suomennettuna, että et voi syödä lakritsia. Mutta puhuuko kukaan suomeksi lakritsista? Tunnistan toki muodot lakritsipötkö tai lakritsipatukka. Itse käytän kyllä sanaa laku. Eikö laku kelpaa? No siitä Kielitoimiston sanakirja sanoo, että muoto on arkinen.

Upeaa, että jo alakouluikäiset lapset miettivät kieliasioita. Kummitädille tuli niin hyvä mieli.

9.1.2012

Poika sai pankista kirjeen, että olisi aika hankkia Visa Electron -kortti. Mikäpäs siinä. Tili oli avattu jo vauva-aikana, joten oma pankkikortti olisi ihan tarpeellinen.

Konttorit ovat muuttuneet vuosien saatossa aika karun näköisiksi. Alakerran jonotusautomaattiin oli teipattu lappu, jossa sanottiin, että korttihakemukset hoidetaan toisessa kerroksessa. Sinne sitten ja jonotusnumeron kanssa puupenkkeihin istumaan.

Tovin odottelun jälkeen oli meidän vuoromme. Istahdin pojan kanssa rinnakkain pankkivirkailijaa vastapäätä. "Tulimme hakemaan Visa Electronia", sanoin. "Hän on varmaan alaikäinen", virkailija totesi minulle. Mainittakoon tässä vaiheessa, että poika on komeat 185 senttiä pitkä ja täysin puhekykyinen. "Sille voi puhua suoraan", tokaisin virkailijalle.

Jos ajattelin, että näpäytys saisi asiakaspalvelijan vaihtamaan tyyliään, erehdyin. Olimme unohtaneet pojan henkilöllisyyspaperit kotiin, mutta armeliaasti saatiin kuitenkin hakemus täytettyä. "Kuinka paljon laitetaan päivittäiseksi nostorajaksi?" "Mikä on yleensä raja?" "Ei sellaista yleistä rajaa ole. Jokainen saa itse päättää." Ahaa. Kysyin, voisiko hän katsoa, minkälainen raja oli sovittu veljelle. Äänekäs huokaus ja tsekkaus.

Asenne muuttui hiukan siinä vaiheessa, kun piti valita kortin ulkonäkö. Ilmeisesti oli mukavaa hakea kansio, jossa oli erilaisia kuva-aiheita. Kun vielä tarkistin, pitääkö valmis kortti hakea konttorista ja jonottaa uudelleen, sain vastauksen, että ei täällä ole mitään ohituskaistoja.

12.12.2011

Metrossa oli lauantaiaamuna paljon porukkaa. Viereisellä penkillä nelikymppinen nainen näppäili tekstiviestiä. Vastapäätä istuva vanhempi rouva tokaisi tälle yhtäkkiä: "Etsä osaa puhua, ku sä koko aika vaan näppäilet kännykkää?" Odotin nuoremmalta naiselta jotain tiukkaa vastakommenttia, mutta hän ottikin tilanteen ihan rauhallisesti. "Ai pitäisikö puhua? Tää on semmonen ihminen, että tätä on kauheen vaikea saada kiinni. Siksi lähetän tekstarin."

Katsoin vanhempaa rouvaa tarkemmin. Tämä oli joko ottanut edellisenä iltana runsaasti alkoholia tai sitten aamusella kulauttanut kurkkuunsa jotain kahvia väkevämpää. Hän jatkoi juttelua ja sanoi, että on tosi kurjaa, kun ihmiset eivät nykyään soita toisilleen. Nuorempi nainen oli samaa mieltä. Hän puolusteli tekstareita ja totesi, että joskus tuntuu kivalta saada edes sellainen, jos soittoa ei kuulu.

Siinä sitten keskustelu jatkui ja aihe kääntyi joulukortteihin. Vanhempi rouva oli lähettänyt jo 34 korttia ja saanutkin muutaman. "Mä niin ilahdun, kun tulee kortteja."

Siitähän tässä oli kyse, lähimmäisen kohtaamisesta. Tekstari oli nuoremmalle henkilölle luonnollinen tapa olla yhteydessä, kun taas vanhempi rouva halusi jutella puhelimessa tai saada perinteisiä joulutervehdyksiä.

10.11.2011

Heräsin keskiyöllä rappukäytävästä kuuluvaan kolinaan. Pian piha oli täynnä paloautoja ja poliiseja. Mitä täällä tapahtuu? Ponnahdin ylös sängystä, puin nopeasti päälleni ja ryntäsin parvekkeelle. Asun toisessa kerroksessa, joten maahan ei ole pitkä matka. Huidoin lähimmälle palomiehelle, joka sanoi, että kellarissa palaa. Ei tarvitse lähteä mihinkään.

Apua! Kellari on suoraan asuntoni alapuolella. Tulenlieskoja ei näkynyt, mutta kitkerää savunhajua tuli ulko-oven raoista. Pihalta meni porraskäytävään jonkinlainen imuri, joka piti järkyttävää ääntä. Palloilin sisällä, kurkin ikkunasta, menin välillä parvekkeelle. Tulisiko tästä lähtö jonnekin?

Takapihalla oli poliiseja, joilta kysyin ikkunasta, onko meillä hätää. He sanoivat, että ihan rauhassa vaan. Tullaan sanomaan, jos jotain on.

Näinkö tulipalossa toimitaan? Palomiehiä ja poliiseja on monta partiota, mutta kukaan ei kerro asukkaille, mikä on tilanne. Pitää vaan odottaa. Kyllä siinä huolestuu, jos ei saa kunnolla tietoa. Itse piti kysellä hirmuisen metelin yli, mitä te teette.

Kun tilanne oli rauhoittunut noin tunnin päästä, yksi palomiehistä kävi meidän asuntomme läpi. Joo, voitte tuulettaa ja mennä nukkumaan. Niinkö? Onko ihan varmaa, että tuli on sammunut?

Vielä kaksi päivää tapahtuneen jälkeen rapussa haisee savu. Ainakin kymmenen kellarikoppia kärsi pahoista vaurioista. Asukkaille tuli poliisilta tiedote, jossa kerrotaan tuhopoltosta ja pyydetään silminnäkijähavaintoja. Kukaan muu ei ole tiedottanut mitään.

1.8.2011 

Espanjalaisen hotellihuoneen pöydällä oli laminoitu lappu, jossa oli seuraava teksti: 

Tärkeä huomautus: ilmastointi

Ole hyvä säännöllisesti ämpäri ylivuoto vettä ilmastointi patiolla nähdä ja aika tyhjä. Tämä tulisi tehdä, ellei kylpyhuoneeseen tai keittiöön, missään olosuhteissa terassilla. Kaikki vettä terassilla päätyy automaattisesti terassilla tuolit ja pöytä ravintolassa pohjakerroksessa päätyvät, tämä myös epämiellyttäviä tai loukkaavia seurauksia ja aiheuttaa nykyisille asiakkaille, sama pätee hävittäminen kohteita, kuten savukkeiden jne. 

Jaaha. Asialla lienee käännöskone.

Tarkoituksena oli kertoa hotellivieraille, että tyhjentäkää säännöllisesti ilmastointilaitteen alla oleva ämpäri. Vettä ei saa heittää parvekkeelle, jotta se ei valu alempiin kerroksiin.

Suomen lisäksi sama teksti oli viidellä muulla kielellä. Näiden lopussa kiitetään yhteistyöstä. Suomenkielisessä tekstissä kiitoksia ei ole. Osaako käännöskone poistaa turhat kohdat? Tietääkö se, että suomeksi mennään suoraan asiaan ilman turhia koukeroita? Mitä sitä turhaan kiittelemään.

Vietimme viikon loman Vierumäellä. Paikka oli meille aika uusi, ja jouduimme turvautumaan opasteisiin, kun liikuimme alueella.

Paikat oli nimetty suomeksi tai englanniksi. Oli Kuntoharjua, Loma-aikaa ja Kuntokylää. Sitten oli myös Country clubia, Golf gardenia ja Receptionia. Iloinen sekamelska nimiä siis.

Kun kiertelin etsimässä uimarantaa, näin viitan Ranta saunat. Miksei sitä ollut kirjoitettu yhteen? Ja miksi kirjoitetaan Vierumäkihalli mutta Vierumäki areena?

Nimeämisessä kannattaa säilyttää jonkinlainen logiikka, joka noudattaa oikeakielisyyssääntöjä.

Viikko-ohjelmassa oli runsaasti tietoa kyseisen viikon ohjelmatarjonnasta. Uimahallissa oli sekä virkistys allas että kuntoallas. Miksi toinen oli kirjoitettu yhteen mutta toinen ei?

Monta asiaa oli viikko-ohjelmassa oikeinkin. Siinä saa olla tarkkana, kun pitää muistaa, miten kirjoitetaan päivämäärät ja kellonajat, mitkä tulevat yhteen, mitkä erikseen jne.

Palstalla

Ostan aikakauslehtiä lähinnä irtomyynnistä ja melkein pelkästään kannen perusteella. Uusin Sara piti ostaa ihan sen takia, että Raakel Lignell näytti kannessa tyrmistyttävän hyvältä. Jonkin toisen lehden kannessa mainittiin, että numerossa on raitistuneiden naisten riipaisevia kertomuksia juomisestaan, ja pitihän se lehti ostaa.

Me Naiset joutui ostoskoriin eräällä kauppareissulla, koska se oli niin edullinen. Sisältö ilahdutti. Erityisesti pidin alkuosan palstasta, jossa esitellään ajankohtaisia asioita hauskasti. Toimittaja Virpi Salmi kokoaa sivun verran humoristisia herkkupaloja. Sivulla irvistellään jopa lehdelle itselleenkin. Muotinurkka-osiossa arvostellaan ivallisesti julkkisten pukeutumista. Vinkit rantakuntoon haluavalle ovat tätä tyyliä: "Tee yksi vatsalihasliike. Huomaa sohvan alla pölypalleroita. Huomaa pöydän alla Pirkka-lehti ja ala selata sitä."

Uusimmassa numerossa Virpi Salmi on vääntänyt uuteen kuosiin vanhoja sananlaskuja. Otsikkona on Wanhan kansan wiisauksia wihanneksista. "Ken kurkkuun kurkottaa, se hautaan kapsahtaa." "Parempi itu kiellossa kuin kymmenen nielussa." "Konstit on omat, sanoi mummo, kun rehut pöydältä pyyhkäs."

Ihailen tällaista sanataituruutta. Kuinkahan paljon aikaa Salmella menee yhden sivun kokoamiseen?